Esittely – Introduction (only in Finnish)

Hei juuri sinulle, joka luet tätä! Olen Oona Katariina Pesonen. Asun tällä hetkellä Seinäjoella, ja olen töissä Valiolla meijerissä. Olen valmistunut ylioppilaaksi ja eläintenhoitajaksi Kannuksesta vuonna 2015. Kävin Kannuksen kennellinjan vuosina 2012-2015 erikoistuen koiriin ja koirien koulutukseen opinnoissani. Tavoitteenani on jalostaa shetlanninlammaskoiria joilla on sekä terveys, luonne ja ulkomuoto harmonisessa tasapainossa. Teen kasvatukseni suhteen tiivistä yhteistyötä Englannissa asuvan Sue Walkerin kanssa (kennel Tooralie).

Koiraharrastukseni alkaa jo varhaislapsuudestani, sillä isovanhempani ovat omistaneet kultaisianoutajia koko lapsuuteni ajan. Jo 3-vuotiaana kerroin ensimmäisen kerran vanhemmilleni, että haluan oman koiran. Rakastin isovanhempieni Luciaa (Majik Lucia). Omaa koiraa en kuitenkaan vielä silloin saanut, vaan haaveita piti kantaa mukanani tulevaisuuteen. Luin koirakirjoja kirjastoissa aina, kun mahdollista, ja kasvastushaaveet muodostuivat jo lapsena. Olin erittäin varma jo nuorena, että haluan kasvattaa koiria vielä joskus. Kun Lucia kuoli, isovanhempani ostivat samasta kennelistä ihanan Unnan (Majik Upper Crust), ja olin mukana hakemassa pentua kasvattajalta vuonna 2004. Ihastuin kasvattajan kotiin, koiralaumaan ja ajatukseen koirien kasvattamisesta. Unna oli ihana, ja koulutin sitä paljon ja kävimme sen kanssa usein metsälenkeillä. Kun olin 10, olimme lähellä ottaa kotiimme lagotto romagnolon, mutta lopulta äitini ei halunnutkaan koiraa Vuosaareen kerrostaloon, ja päädyimme kissaan (ragdoll, FIN*Hassunhauska Eedit Empivä). Serafiina oli ensimmäinen oikea lemmikkimme, ja rakastin sitä tietenkin yli kaiken. Kuitenkin itkien luin kissakirjoja, ja sanoin äidilleni, että alan sitten kasvattamaan kissoja, enkä koiria. Isäni kuitenkin lupasi, että jos muutan hänen luokseen Mäntsälään, voisimme ottaa koiran. Vihdoinkin koko lapsuuteni pituinen haave tulisi toteen! Muutin siis Mäntsälään vuonna 2008 ollessani 12, ja otimme ensimmäisen shetlanninlammaskoiramme Sari Hiljaselta (kennel Pikikuonon). Tiesin heti, että tämä on rotu, mitä haluan alkaa kasvattamaan myöhemmin. Aloin välittömästi seuraamaan rotua ja sen terveyttä kaikista mahdollisista kanavista. Kävimme heti näyttelyissä ja aloimme harrastamaan Iiriksen kanssa agilitya ja tokoa.

Samana vuonna, kun ostimme Iiriksen (Pikikuonon Sugurbush), taloomme ehti tulla toinenkin pentu sille kaveriksi. Pennun nimeksi tuli Iita (Karvakedon Cilliäinen). Iitasta tuli loistava harrastuskoira, jonka kanssa koin myös paljon onnistumisen tunteita, kuten myös Iiriksen kanssa. Kumpikaan koiristamme ei kuitenkaan ollut jalostukseen. Terveystutkitusti terveelle Iirikselle olisin kovin halunnut pentueen, mutta isäni ei siihen suostunut. Olin vielä nuori, joten minulla ei ollut päätösvaltaa siihen.

Olen vuosien saatossa omistanut myös muita eläimiä, jotka kaikki ovat olleet yhtä rakkaita minulle. Minulla on kotona ollut sauvasirkkoja (Sisko ja Unelma), kaneja (Lavella’s Raylay ja Lavella’s Rainbow Road), kissoja (Serafiina, Helmi, Olli, ex-tyttöystäväni ihana kissa Eppu), hamstereita (Pähee, sekä sen emä ja sisarukset, jotka pulloruokittiin emän kuollessa), hiiriä (Prinssi Albert, Flandre, Remilia, Ruby, Wes, Willow) ja akaattikotiloita (Riifu, Miella, Eana, Sivra, Ritma, Cummá, Hui, Rivven, Gistta, Diila ja Friddja). Eksoottiset eläimet kiinnostavat minua myös suuresti, mutta eniten rakastan kaneja. Rakkain kanini on ollut Rayla (myös tunnettiin nimellä Raisa), Lavella’s Raylay, jonka menetys oli todella kova paikka minulle, sillä se oli osa elämääni monien tärkeiden vuosieni ajan. Raisan jälkeen taloon tuli sen sukulainen Sinco, Lavella’s Rainbow Road, joka on myös todella rakas minulle.

Ensimmäisen shetlanninlammaskoiramme Iiriksen asteltua taloon alkoi minun tiedonkeruuni rodusta. Koiranäyttelyissä tuli käytyä useammankin kerran, sekä sukutaulujen selaaminen jalostustietokannasta oli hyvää ajanvietettä 13-vuotiaalle nuorelle. Ja pitihän sitä myös saada omat rotuyhdistyksen käsikirjat mahdollisimman pian, jotka tuli luettua satoja kertoja läpi. Tuntui kuitenkin, ettei internetistä ja koirakirjoista kuitenkaan saanut ihan kaikkea irti, joten tiedonjanoisena ilmoittauduinkin 15-vuotiaana kasvattajan peruskurssille, jonka kokeen suoritin hyväksytysti ensiyrittämällä. Samaisena vuonna kävin myös Soile Bisterin pitämän koiran anatomia -kurssin sekä lähdinpä jopa yliopistolle kuuntelemaan koiranjalostuksen avointa seminaaria.

Seuraavana vuorossa olikin kasvattajan jatkokurssi, jonka lopputyö (kennelin toimintasuunnitelma) oli oikein mukava työ tehdä. Samaisena vuonna hain yhteishaussa Kannuksen kennellinjalle, sillä koirillehan tämä elämä oli jo menetetty. Ja sillä koskaan ei voi mitään oppia liikaa, päätin myös ilmoittautua vuoden 2014 SuKoKa:n kasvattaja-akatemiaan, joka oli hyvin opettavainen kokonaisuus kaikenkaikkiaan (kiitos Juha Kares erinomaisista opeista!). Kannuksen kennellinjalla viimeisen vuoden opinnäytetyöni oli 70-sivuinen shetlanninlammaskoiran rotumääritelmän tulkinta, jonka sain hyväksytyksi läpi parhain mahdollisin arvosanoin.

Kennelnimeni Shelegian minulle hyväksyttiin opiskellessani vielä Kannuksessa. Hain kennelnimeä heti täytettyäni 18. Hyväksymispäivämäärä oli 20.12.2013, paria päivää ennen jouluaattoa, mikä oli ehdottomasti sen joulun paras lahja! Kennelnimeni tulee yksinkertaisesti sanoista shetlanninlammaskoira ja elegia, sillä elegia on minusta yksi suomen kielen kauneimmista sanoista, vaikka tarkoittaakin itkuvirttä.

Vuosina 2018-2019 olin Englannissa töissä Sue Walkerin luona, ja työtehtäviini kuului kennelin noin 25 shetlanninlammaskoiran hoito päivittäin. Ensimmäisen kerran olin Suen luona töissä vuonna 2014, ja yhteistyö on jatkunut tiiviinä tähän päivään saakka. Tämän jälkeen olen pyrkinyt joka vuosi menemään Englantiin Suen luokse edes lyhyeksi ajankohdaksi. Englannissa olen astuttanut todella monia narttuja monilla eri jalostusuroksilla (sekä Suen että vieraiden uroksia), hoitanut tiineyksiä sekä monia synnytyksiä, ja kasvattanut useampia pentueita Suen kanssa yhdessä. Yhteistyö on ollut erittäin antoisaa, ja olen oppinut erittäin paljon kasvattamisesta sekä teoriassa että käytännössä, ja paljon kultaista tietoa rodustamme ja sen historiasta hänen avullaan. Alla on myös listattuna Suen pentueet, joissa olen ollut mukana tavalla tai toisella auttamassa.

Olen myöhemmin käynyt myös monia muita seminaareja ja koulutuksia, listattuna myös alla. Minulla on myös rodun kotimaassa Englannissa C-listan tuomarointioikeudet, ja olen tuomaroinut shetlanninlammaskoirat Boston & District Canine Society:n näyttelyssä Englannissa 29.05.2018. Kokemus oli erittäin arvokas, ja toivon, että pääsen taas tulevaisuudessa tuomaroimaan shetlanninlammaskoiria rodun kotimaassa.

Arvostan koirien jalostuksessa eniten terveystutkimuksien tekoa ennen jalostuskäyttöä. Toivon siis, että mahdollisimman usea tulevista kasvateistani tutkittaisiin edes tärkeimpien terveystutkimusten osalta, sillä terveystulokset ovat yksi tärkeä osa kohti parempaa koiranjalostusta. Tärkeää on myös, miten koira käyttäytyy arkielämässä, eikä vain se, kuinka se toimii esimerkiksi vain tottelevaisuuskentällä tai agilityradalla. Koska kennelnimeni on hyväksytty SKL:n toimesta, olen samalla sitoutunut kasvattamaan rotumääritelmän mukaisia koiria, toimivalla ja terveellä rakenteella, mihin myös tottakai pyrin aina. En itse tykkää asioiden salailusta, joten pyrin kertomaan kaikki mahdolliset epäkohdat omasta jalostusmateriaalistani ja koiristani. Vain tällä tavalla saamme parempia ja terveempiä koiria tulevaisuudessa.

Haluan vielä kiittää seuraavia henkilöitä kaikesta tiedosta, taidosta ja avusta, mitä vuosien varrella heiltä olen saanut:
– Sue Walker, kennel Tooralie
– Christina Kittelä, kennel Lucky Garden’s
– Sari Hiljanen-Heikkinen, kennel Pikikuonon
– Laura Muhonen, kennel Karvakedon
– Marja Karonen, kennel Kamajakin ja Jaana Karonen, kennel Ja-Kar
Sekä kaikki ne tutut ja ystävät, joiden kanssa olen käynyt laajoja keskusteluja koirien jalostus- ja kasvatusasioista. Lämpimät kiitokset teille kaikille, ilman teitä en yrittäisi saavuttaa unelmiani samalla tavalla!

Oona Pesonen