PRA rodussamme
Shetlanninlammaskoirien yksi vakavimmista sokeuteen johtavista silmäsairauksista on PRA eli progressive retinal atrophy, suomeksi etenevä verkkokalvon surkastuma. PRA on sairaus, jota pyritään jalostuksessa välttämään kaikin mahdollisin keinoin. Rotumme kohdalla asiaa vaikeuttaa se, että täsmällistä geenitestiä ei ole pystytty kehittämään vuosikausia kestäneistä tutkimuksista huolimatta. Sairaudessa silmän valoa aistivat solut tuhoutuvat ja näkö heikentyy, sekä lopulta johtaa väistämättömästi sokeuteen. Sairauteen ei ole löydetty hoitokeinoa. PRA periytyy koirilla autosomaalisena resessiivisesti, eli molempien vanhempien tulee olla kantajia sairaudelle jotta he voivat keskenään saada sairaita jälkeläisiä. Lue lisää PRA:sta rodussamme shetlanninlammaskoirien Jalostuksen tavoiteohjelmasta.
Shetlanninlammaskoirat ry suosittelee kasvattajia pohtimaan kahta seuraavaa asiaa jalostussuunnitelmia tehdessään: onko emän ja/tai isän suvussa tunnettua PRA-kantajaa, ja mikäli molemmilla puolilla on, ovatko kantajat kuinka lähellä toisiaan mahdollisten pentujen sukutaulussa? Mitä lähempänä toisiaan suvussa olevat PRA-kantajat ovat, sitä suuremmalla riskillä voi pentueeseen syntyä PRA-sairaita koiria. On myös suositeltavaa, että jokaisen jalostukseen käytetyn koiran silmät tarkastettaisiin kliinisesti ennen astutusta. [1] PRA voi kehittyä vasta vanhemmalla iällä, jonka vuoksi silmätarkastuksen tärkeys on ehdottomasti ykkössijalla läpi koko jalostusyksilön elämän.
Monet eri koirarodut kärsivät PRA:sta ja sen erityyppisistä muodoista, mutta monille roduille on voitu kehittää luotettava geenitesti sairautta varten. Sairaus syntyy, kun tietyssä geenissä tapahtuu mutaatio: joko insertio, deleetio tai substituutio. [2] Eri koiraroduilla PRA on syntynyt eri mutaatioiden muodoilla, ja se voi myös sijaita eri kromosomissa ja eksonissa kuin jonkun muun rodun PRA-mutaatiogeeni. Joissakin roduissa mutaatio kuitenkin sijaitsee samassa geenissä: geenitesti prcd-PRA kattaa jopa yli 60 eri koirarotua, mutta sen on todettu olevan hyödytön shetlanninlammaskoirien PRA:n toteamisessa. [3]
Läpimurto CNGA1-geenimutaation löytyessä
Vuonna 2015 Norjassa tehtiin vihdoinkin ensimmäinen läpimurto shetlanninlammaskoirien PRA-geenin tutkimuksiin liittyen. Rodulle löydettiin oma mutaatio geenistä CNGA1, joka aiheuttaa myös ihmisille retinitis pigmentosaa samassa geenissä. Tätä mutaatiota ei ole tavattu millään muulla koirarodulla, ja on hyvin spesifi PRA-mutaatio shetlanninlammaskoirille. Mutaatio on 4:n emäsparin deleetio eksonissa 9, joka johtaa geenin lukukehyksen muutokseen ja liian aikaisen lopetuskodonin muodostumiseen. Tutkimus viittasi mahdolliseen geneettiseen heterogeenisyyteen, sillä mutaatio löytyi tutkimukseen osallistuneilta (n = 15) keskenään samaa sukua olleilta shetlanninlammaskoirilta, mutta joiltakin tutkimukseen käytetyn otannan koirilta CNGA1-mutaatiota taasen ei löytynyt. Tämä siis tarkoittaa sitä, että CNGA1-geeni saattaa olla vain tässä yhdessä tutkitussa shetlanninlammaskoirajoukossa esiintyvä PRA:ta aiheuttava geeni, ja näin ollen PRA:ta aiheuttavia mutaatioita shetlanninlammaskoirissa voi olla useampia. Tutkimustulokset siis viittaavatkin siihen, että shetlanninlammaskoirissa on ainakin yksi (tai useampi) muu sairautta aiheuttava variantti, jota ei ole vielä löydetty. [3]
Johtopäätöksenä voidaan siis sanoa, että CNGA1-geenitestillä ei voida sulkea täysin pois PRA:n mahdollisuutta, sillä sen voi aiheuttaa myös vielä meille tuntematon mutaatio. CNGA1-geeni on kuitenkin todettu aiheuttavan nuoremmilla koirilla puhkeavaa PRA:ta tietyssä tutkimukseen käytetyssä shetlanninlammaskoirapopulaatiossa. [4] Kliinisesti PRA-sairaita shetlanninlammaskoiria on kuitenkin todettu geneettisesti terveeksi CNGA1-geenitestillä, joten tutkimuksia shetlanninlammaskoirien PRA:n osalta tulee jatkaa. [3]
BBS2-geeni löydetään
Viiden vuoden kuluttua CNGA1-geenin löytymisen jälkeen löydettiin myös toinen shetlanninlammaskoirilla PRA:ta aiheuttava geeni, BBS2. Löydön teki alkuvuonna 2020 senhetkinen UK:n suurin koirien geenipankki Animal Health Trust, joka päätti toimintansa koronaviruksen aiheuttamien ongelmien vuoksi heinäkuun 2020 lopussa. Tämä läpimurto oli geenipankin ensimmäinen laatuaan, sillä geenivirhe löydettiin suoraan ”Give a Dog a Genome” -projektin avulla. [5] Geeni on pistemutaatio eli yhden emäksen muutos eksonissa 11, jossa aminohappo alaniini on mutatoitunut proliiniksi. Nimitys BBS2 tulee suoraan Bardet-Biedlin syndrooma 2:sta, jonka geenistä mutaatio löydettiin alun perin koirilla. [6]
BBS2-geenin aiheuttama PRA puhkeaa koiralle vanhemmalla iällä, kun taas CNGA1-geenimutaation aiheuttamaa sokeutta tavattiin tutkimuksissa nuorilla koirilla. [4] BBS2-geenin aiheuttama PRA antaa koiralle myös selkeitä ulkoisia erityispiirteitä: ylöspäin kohoava kirsu (myös koiran etuhampaat voivat olla esillä tämän vuoksi), hyvin epätyypillinen laineikas karvapeite (jossa myös vääränlainen tuntuma) sekä mahdollisia hammasmuutoksia. Tutkimus kertoi, että BBS2-geeni shetlanninlammaskoirilla on verrattavissa ihmisten Bardet-Biedlin oireyhtymään. [5] Esimerkkikuvia BBS2-sairaista koirista ja lisää informaatiota kyseisestä geenimutaatiosta löytyy Rebekkah Hitti-Malinin kirjoittamasta tutkimuksesta ”Elucidating the Genetic Basis of Canine Progressive Retinal Atrophies in Several Breeds of Dog”, julkaistu toukokuussa 2020. Kuvat ovat sivuilla 141, 152 & 154 ja ne ovat sisällytetty kappaleeseen ”5 PRA in the Shetland Sheepdog” alaotsikkoon ”5.3 Results”, joka käsittelee shetlanninlammaskoirien PRA:ta.
Maaliskuussa 2023 ASSA (American Shetland Sheepdog Association) ilmoitti, että BBS2-geenimuotoa löytyy myös yhdysvaltalaisesta shetlanninlammaskoirapopulaatiosta. Tämä saatiin selville Wisdom Healthin ja Animal Geneticsin datasta, jossa tutkittiin yhdysvaltalaisten shetlanninlammaskoirien geenitestituloksia. Yli 50 tutkittua US- eli jenkkilinjaista shelttiä oli kantajia ja myös yksi oli altis (affected). [9]
PRA-mutaatioiden geenitestaaminen
CNGA1-geenitestejä tarjoaa useampi Euroopassa toimiva laboratorio, jotka voit tarkistaa tekemästäni laboratoriolistasta. CNGA1-geenitestin tekeminen voi olla hyödyllistä jalostusvalintoja tehdessä, mutta se testaa vain yhden mutaation aiheuttamaa PRA:ta, ja shetlanninlammaskoirilla sairautta aiheuttaa ainakin yksi tai useampi muu mutaatio sen ohella. [3]
AHT:n lopettaessa toimintansa kovin moni muu laboratorio ei ole ottanut valikoimiinsa BBS2-geenitestiä. Mutaatio on luultavasti erittäin harvinainen ja se on enemmänkin verrattavissa ihmisten Bardet-Biedlin oireyhtymään, mutta se voidaan geenitestin avulla eliminoida helposti pois populaatiosta. [5] Virhegeeniä kantavat (mutta kliinisesti terveet) koirat eivät ole ilmiasultaan erilaisia terveisiin verrattuna, eikä niillä ole BBS2-sairaiden koirien erityispiirteitä. [6] Euroopassa toimiva Slovgen tarjoaa BBS2-PRA-geenitestiä erikseen ostettavana testinä. MyDogDNA ja Wisdom Panel Premium tarjoavat testiä osana suurempia testauspakettejaan.
CNGA1-PRA-geenitestin tulos voidaan nykyään saada virallisena geenitestituloksena koiralle jalostustietojärjestelmään. Lähete tulee tilata Omakoirassa, ja eläinlääkäri tarkistaa koiran sirutiedot ja ottaa näytteen koiralta. Hyväksytyt laboratoriot ja lisätiedot löytyvät yhdistyksen kotisivuilta päälinkin ”Jalostus ja terveys” alalinkin ”Terveys” kautta, otsikolla ”Geenitestaus”.
Entäs sitten retinopatia?
Retinopatiaa tavataan shetlanninlammaskoirilla, ja se on lähinnä yleiskäsite, jolla viitataan verkkokalvon sairauteen. Retinopatia muistuttaa kliinisesti paljon PRA:ta, ja se saatetaan diagnosoida väärin PRA:ksi. PRA:n kuitenkin katsotaan olevan yksi retinopatian muoto, vaikkakaan se ei ole kliinisesti tai geneettisesti täysin sama asia. Retinopatia johtaa koiran sokeutumiseen, eikä retinopatiasairasta koiraa suositella käytettävän jalostukseen. [7] Vuonna 2011 tehdyssä pienen otantamäärän tutkimuksessa testattiin kolme retinopatiaa sairastaa shetlanninlammaskoiraa prcd-PRA-mutaation varalta, ja kaikki olivat geneettisesti terveitä sen osalta. Tutkimuksessa todettiin myös, että retinopatia shetlanninlammaskoirilla on hyvin samankaltainen kliinisesti alkuvaiheen PRA:n kanssa, ja elektroretinogrammin (ERG) avulla voidaan huomata eroavaisuudet näiden kahden välillä. [8] Retinopatiasta on tehty paljon vähemmän sekä pienempien otantamäärien suhteen tutkimuksia, sillä selkeästi laajempi ongelma rodussamme on ollut jo vuosikymmenten ajan PRA.
Artikkeli kirjoitettu elokuussa 2021, päivitetty huhtikuussa 2024, kirjoittanut Oona Pesonen
Lähteet
1: Shetlanninlammaskoirat ry 2021. Silmäsairaudet. PRA. <https://www.shetlanninlammaskoirat.fi/jalostus/terveys/silmasairaudet/pra/>. Viitattu 16.8.2021.
2: Dr Noel Sturm 2019. DNA Mutation and Repair. Types of Mutations. <http://www2.csudh.edu/nsturm/CHEMXL153/DNAMutationRepair.htm>. Viitattu 16.8.2021.
3: Ekesten, Karlstam, Lingaas, Ropstad, Wade & Wiik 2015. Progressive retinal atrophy in Shetland sheepdog is associated with a mutation in the CNGA1 gene. <http://www.nssk.no/PRA/div/PRA-ARTIKKEL_GODKJENT.pdf> & <https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26202106/>. Viitattu 16.8.2021.
4: The English Shetland Sheepdog Club 2020. Health Issues in Shetland Sheepdogs. <https://essc.org.uk/health.htm>. Viitattu 16.8.2021.
5: The Kennel Club 2020. UK’s largest canine genome bank leads to breakthrough for Shetland Sheepdogs. <https://www.thekennelclub.org.uk/media-centre/2020/february/uks-largest-canine-genome-bank-leads-to-breakthrough-for-shetland-sheepdogs/>. Viitattu 16.8.2021.
6: Hitti-Malin 2020. Elucidating the Genetic Basis of Canine Progressive Retinal Atrophies in Several Breeds of Dog. Chapter 5 PRA in the Shetland Sheepdog. <https://core.ac.uk/download/pdf/337604721.pdf>. Viitattu 16.8.2021.
7: Shetlanninlammaskoirat ry. Jalostuksen tavoiteohjelma 2023-2028. PRA (progressiivinen retina atrofia) eli etenevä verkkokalvon surkastuma. <https://www.shetlanninlammaskoirat.fi/wp-content/uploads/2021/06/JTOshetlanninlammaskoirat.pdf>. Viitattu 16.8.2021.
8: Bjerkås, Dubielzig, Ekesten, Hertil, Karlstam, Ropstad & Zeiss 2011. A slowly progressive retinopathy in the Shetland Sheepdog. <https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/21733063/ & https://iovs.arvojournals.org/article.aspx?articleid=2372280>. Viitattu 16.8.2021.
9: American Shetland Sheepdog Association 2023. Barder-Bield syndrome-2 gene is in the US Sheltie population. <facebook.com>. Viitattu 31.3.2023.