Tämä kirjoittamani artikkeli käsittelee shetlanninlammaskoirien varhaishistoriaa Suomessa 1950-luvun alusta 1980-luvun alkuun. Artikkeliin käytetyt lähteet löytyvät sivun lopusta. Artikkelin yhteydessä esitetyt artikkelin kannalta keskeiset kuvasitaatit ovat pääosin Suomen Shelttiyhdistys ry:n ensimmäisestä käsikirjasta vuodelta 1977, Shetlanninlammaskoirat ry:n käsikirjasta vuodelta 1987 sekä yhdistyksien julkaisemista lehdistä 1970-luvun lopulta. Kuvien yhteydessä on mainittu niiden alkuperäislähde. Artikkeli on kirjoitettu heinäkuussa 2021.

Ensimmäinen shetlanninlammaskoira tuotiin Regina Bromanin (kennel Ra-Cebo) johdosta Suomeen naapurimaastamme Ruotsista vuonna 1951. Ruotsissa shetlanninlammaskoirien kasvatustoiminta oli jo alkanut vuonna 1931 Englannista tuotujen tuontikoirien avulla, ja oli hyvässä alussa. Rouva Broman oli tavannut pienen ihastuttavan paimenkoirarodun ruotsalaisessa näyttelyssä aivan 1950-luvun alussa, ja hän kääntyikin ruotsalaisten kasvattajien puoleen. Niinpä hän päätyi tuomaan ensimmäisen shetlanninlammaskoiran Suomeen Östergrenin perheeltä, kennel Stormkappans. Suomeen tuotu narttu oli nimeltään Stormkappans Tallyho (Stormkappans Logic x Stormkappans Eyebright). Kyseinen narttu synnytti Suomeen samaisena vuonna myös Suomen ensimmäisen shetlanninlammaskoirapentueen. Pentujen isä oli Gb Ch Fydell Round Robin (soopeli valkoisin merkein, s. 25.11.1947, Gb Ch Fydell Round-Up x Fydell Satisfaction), Iso-Britannian kuuluisasta Fydell-kennelistä Ruotsiin viety komea uros. Pentueeseen syntynyt narttu Ra-Cebo Diatrix-Countess esiintyi Tammisaaren näyttelyssä vuonna 1952 saaden nuorten luokan 1. palkinnon. Tämän nartun jälkeläinen oli yksi 1950-luvun sertifikaattivoittajista, uros Ra-Cebo Hej (isä Fin & Swe Ch Stormkappans Batsman​).​

1950-luvun alussa myös porilaiset Irma ja Veikko Niskanen (kennel Karion) kiinnostuivat rodusta, ja toivat Ruotsista vuonna 1953 soopelin uroksen nimeltään Fin Ch Pukedals Jonny (s. 7.11.1952, Gb & Swe Ch Fydell Round Robin x Stormkappans Glamour Girl), joka voitti useista suurista kansainvälisistä näyttelyistä kansainvälisiä sertifikaatteja. ”Jonny” oli myös ensimmäinen shetlanninlammaskoira, joka valittiin kaikkien rotujen näyttelyn kauneimmaksi kahdesti Porin ja Ypäjän näyttelyissä vuonna 1954.

Pukedals-kennelistä tuotiin Suomeen toinenkin CACIB-voittaja, ”Jonnyn” pentuesisarus narttu Fin Ch Pukedals Jennifer, jonka Suomeen toi kennel Pinehillin omistaja rouva Maj-Lis Franck samana vuonna kuin sen veli tuotiin. ”Jennifer” sai kyseisen CACIB-voiton vuoden 1955 Helsingin kansainvälisessä syysnäyttelyssä.
​
Koiranäyttelytoiminta oli suosittua jopa Suomessakin, ja Ruotsista moni kasvattaja kävi Suomen näyttelyissä. Tämän ansiosta rotu sai maassamme myös monia ihailijoita. Ensimmäinen sertifikaattivoittaja ja ensimmäinen Suomen muotovalioshetlanninlammaskoira on Suomen Kennelliiton rotukirjoihin merkitty rouva Ingrid Engströmin englantilainen uros Swe & Fin Ch Chorister of Callart. Koira oli tuontiuros Iso-Britanniasta Ruotsiin ja se oli syntynyt vuonna 1948. Uros oli kutsumanimeltään ”Poddy”, ja sen kerrottiin olevan mitä taitavin paimenkoira.

Ei varmaan tule yllätyksenä, että Suomen 1950-luvulla kasvatettu kanta perustuu Pukedals- sekä Stormkappans-kennelistä tuotuihin koiriin. Nämä molemmat kennelit toivat Englannista jalostuskoiria, joita kuvailtiin polveutuvan senhetkisistä parhaista linjoista. Vuonna 1952 rouva Broman toi jälleen Stormkappans-kennelistä soopeliuroksen Fin & Swe Ch Stormkappans Batsman (s. 3.4.1951), jonka isä oli Gb Ch Helensdale Bhan (s. 8.8.1947, soopeli valkoisin merkein) ja äiti CC-voittaja Fydell Harvest Moon (s. 28.6.1948, soopeli valkoisin merkein). Batsmanin kerrotaan tuoneen näyttelyistä monia lipukkeita, ruusukkeita ja palkintopokaaleita kotiin. Vuoden 1987 käsikirjan mukaan sillä oli ainakin 5 sertifikaattia Suomesta ja 3 Ruotsista. Se oli Ruotsin muotovalio jo ennen Suomeen tuloaan, ja sillä oli BIS-voitto Östersundin näyttelystä vuonna 1951 (tuomari Sigyn Littorin). Sen kuvailtiin omistavan kauniin ryhdin ja vahvan luuston, mutta sen kaksi suurinta puutetta olivat ohut turkki ja ylipitkä pää. Batsmanin jälkeläisissä on sertifikaattivoittajat Ra-Cebo Hej, Ra-Cebo Ringa (emä Fin Ch Ra-Cebo Etta-Stop) sekä Pinehill Glory Betsy (emä Fin Ch Pukedals Jennifer).

Vuonna 1958 merkittiin 16 shetlanninlammaskoiraa Suomen Kennelliiton rotukirjaan, joista suurin osa oli pohjanmaalaisen hammaslääkärin Ulla-Carita Yli-Vakkurin (kennel Ajukkamaan) kasvattamia. Ajukkamaan kennelin kantanarttu oli Ra-Cebo Urda-Lady, jonka isä oli Fin & Swe Ch Stormkappans Batsman ja emä Fin Ch Ra-Cebo Etta-Stop (s. 1951, ​Gb & Swe Ch Fydell Round Robin x Stormkappans Tallyho). Kyseisen kantanartun lapsenlapset Ajukkamaan Isabella ja Ajukkamaan Seri olivat molemmat narttuja ja aikansa sertifikaattivoittajia. Ajukkamaan kennel kasvatti vain hetken, mutta useita pentueita. Samoihin aikoihin kennel Ra-Cebo oli yhä toiminnassa, ja heillä oli kaksi jalostusnarttua Stormkappans Tallyho sekä sen tytär Fin Ch Ra-Cebo Etta-Stop. Monet käyttivät Fin & Swe Ch Stormkappans Batsmania jalostukseen noina aikoina, ja monet sen jälkeläisistä hankittiin lemmikeiksi perheisiin, eikä niitä käytetty kovin paljoa näyttelyissä tai jalostuksessa huolimatta uroksen suosiosta jalostuskäytössä.
​
1960-luvun alussa aloitti kasvatuksen myös lapualainen eläinlääkäri Mikko E. Mattila (kennel Saala), sekä hänenkin koiransa polveutuivat Ra-Cebo ja Pukedals-linjoista. Herra Mattila kasvatti yhden valionartun ennen kasvatustyönsä lopettamista, Fin Ch Saala Veiju. Myös Ra-Cebo lopetti kasvastustyönsä 1960-luvulla. Heidän kasvatustyönsä loppuessa loppui myös ruotsalaisten koirien tuonti Suomeen joksikin ajaksi, ja Suomessa olleet Stormkappans- ja Pukedals-linjat sammuivat.

Voidaan sanoa, että kaikista merkittävimmän pohjatyön rodun Suomen kannalle tekivät Irma ja Veikko Niskanen kennelnimellään Karion. Ensimmäisessä kappaleessa mainittu ”Jonny” oli yksi heidän ensimmäisistä tuonneistaan, ja se oli vasta alkua. Vuonna 1957 Niskaset toivat maahamme Englannista nartun nimeltään Fin Ch FinW-60 Hallinwood Zindah of Ladypark (soopeli valkoisin merkein, s. 12.10.1956, Gb Ch Hallinwood Beau Brocade x Penvose Phoebe, kasvattaja P. Grey). Kyseinen narttu saapui maahamme astutettuna englantilaisella uroksella Brigdale Revolution (Gb Ch Alasdair of Tintobank x Brigdale Rubinette), ja pentueeseen syntyi 12.11.1958 soopelinarttu Int & Fin Ch & ChW-63 Karion Arlette. Arlette oli ensimmäinen kansainvälisen muotovalion arvon saavuttanut suomalainen shetlanninlammaskoira, ja se sijoittui vielä 15-vuotiaana erikoisnäyttelyssä sijalle RP4 (rodun paras 4).

​​Niskaset toivat seuraavaksi Englannista Suomeen kaksi soopeliurosta: Int & Nord Ch FinW-61 Antoc Butterscotch (s. 1959, Helensdale Frolic x Hallinwood Golden Fetter, kasvattaja A. Speding) vuonna 1959 ja Int & Fin & No Ch Sealodge Stormcock (s. 1961, Riverhill Riddle x Sealodge Single, kasvattaja J.A. Armstrong) vuonna 1961. Näiden kahden uroksen jalostusarvoa kuvattiin merkitykselliseksi kyseiselle ajanjaksolle. Jälkimmäisellä uroksella eli ”Corkylla” oli kahdeksan valiojälkeläistä sekä useampia sertifikaatteja voittaneita jälkeläisiä. Kaikista pärjänneimmät olivat uros Fin & Swe Ch FinW-71 Karion Storm Rivelino (s. 8.5.1970, Int & Fin & No Ch Sealodge Stormcock x Int & Nord Ch Karion Samantha), joka oli BIS-voittaja vuoden 1971 messuhallin näyttelyssä, sekä soopelinarttu Fin & Swe Ch FinW-67 Karion Sari-Sirri (s. 4.7.1966, Int & Fin & No Ch Sealodge Stormcock x Int & Nord & Gb & Fin Ch FinW-63 -64 -65 -66 Antoc Handclap), joka taasen oli BIS-voittaja Tampereen kansainvälisessä näyttelyssä vuonna 1967. 

Vuonna 1960 Englannista tuotiin myös voittoisa soopelinarttu Int & Nord & Gb & Fin Ch FinW-63 -64 -65 -66 Antoc Handclap (s. 7.11.1960, Granary Hartfield Handful x Gb Ch Hallinwood Golden Fetter). Tästä neljän vuoden kuluttua, eli vuonna 1964 Karion kenneliin saapui ensimmäinen tricolour-värinen pentu Int & Nord Ch Francehill Eliza (s. 1964, Gb Ch Antoc Sealodge Spotlight x Francehill Laurel). Nämä kaksi narttua tuottivat hyvin monta sertifikaattivoittajaa ja olivat erittäin tärkeässä osassa rodun kehitystyössä Suomessa. Vuonna 1967 Suomeen tuotiin vielä samanaikaisesti urokset Int & Nord Ch Durnovaria Dark Demon (tricolour, s. 1967, Gb Ch Durnovaria Double O Seven x Durnovaria Rhumba) ja Fin & Swe Ch Wellswood Wayfarer (soopeli valkoisin merkein, s. 1966, Wellswood Wheaten Musk x Rewsand Rosebud). Näitä molempia käytettiin paljon jalostukseen ja Dark Demonista lähti kuuluisa ”Demon-ketju”, eli kolme polvea kansainvälisiä muotovalioita: Demon itse eli Int & Nord Ch Durnovaria Dark Demon, sen jälkeläinen Int & Nord Ch Karion Blue Demon (myös Vuoden Sheltti 1975) ja tämän blue merle-poika Int & Fin & No Ch FinW-83 Karion Little Demon (myös Vuoden Sheltti 1983 & 1984).

1970-luvulla Karion kennel aloitti blue merle -värin kasvatustyön. Vuonna 1970 Suomeen tuotiin ensimmäiset siniset nartut Twinkletoes of Exford (sertifikaattivoittaja, s. 1970, Joker of Exford x Jinglebell of Exford) ja Fin Ch Stillmoor Blue Spray (s. 1970, Moonlight of Callart x Stillmoor Mystic Vanity, kasvattaja P. Ackary). Nämä molemmat nartut jättivät jälkeensä kansainvälisiä ja pohjoismaiden muotovalioita, Twinkletoesin jälkeläisissä ollen merkittävät nartut Int & Nord Ch FinW-72 Karion Blue Primadonna ja Nord Ch Karion Sweetheart (Vuoden Sheltti 1977)​. Karion menestyneimmistä ja tärkeimmistä jalostuskoirista tämän menneen vuosikymmenennen aikana voidaan vielä mainita soopelinarttu Int & Fin & Swe Ch FinW-73 Eltsor Playtime (Vuoden Sheltti 1974, s. 1970, Deloraine Doolittle x Eltsor Bernice, kasvattaja R. Ostle) ja tricoloururos Fin Ch FinW-77 Tumblebays Trigger (s. 1971, Gb Ch Durnovaria Double O Seven x Tumblebays Trinket, kasvattaja G. S. Evans). Playtime jätti jälkeensä pojan Nord Ch FinW-79 Karion Timangi, joka oli aikansa suosittu jalostusuros ja kahdeksan muotovalion isä. Tuontiurosta Triggeriä käytettiin hyvin paljon jalostukseen, ja sen seitsemän jälkeläistä saavutti muotovalionarvon, mainittakoon voittoisimmat soopeliuros Int & Nord Ch FinW-75 Karion Revansch ​ja soopelinarttu Int & Nord Ch Karion Rififii.

​Vuonna 1977 tuotiin Suomeen Englannista vielä soopelinvärinen uros Fin & Swe Ch Loughrigg Pierian Poet (s. 4.4.1976, Loughrigg Nutkin x Loughrigg Joyous Idyll, kasvattaja A. M. Britten), jonka kolme tricolourjälkeläisetä saavutti valionarvon, sekä yksi myös kansainvälisen valionarvon: Int & Nord Ch Karion Mister X (s. 18.7.1978, emä Carina). Poetin omistajuus siirtyi myöhemmin Kerttu ja Kauko Myöhäselle (kennel Pienenkorven).

Karion kennel kasvatti monia valionarvon saavuttaneita yksilöitä vuoteen 1977 mennessä, tässä vielä joitakin mainitsemisen arvoisia: blue merle uros Int & Nord Ch Karion Blue Demon (s. 3.3.1971), blue merle narttu Int & Nord Ch FinW-72 Karion Blue Primadonna (s. 17.7.1971), blue merle narttu Fin Ch Karion Blue Surprise (s. 3.3.1971), soopeliuros Nord Ch Karion Colombo (s. 31.1.1973), blue merle narttu Fin Ch Karion Dana (s. 3.1.1972), tricolour uros Fin Ch Karion Everando (s. 4.7.1974, myyty Israeliin), soopelinarttu Fin Ch Karion Gisella, tricolournarttu Fin Ch Karion Karina (s. 8.6.1972), soopeliuros Fin Ch Karion Matadori (s. 24.7.1971), soopeliuros Fin Ch Karion Mister Cox (s. 2.8.1960), tricolour uros Fin Ch Karion Musta Timantti (s. 30.8.1969), soopelinarttu Fin Ch Karion Nina-Theresa (s. 23.6.1965), soopeliuros Fin Ch Karion Red Diamand (s. 1968), soopeliuros Int & Nord Ch FinW-75 Karion Revansch (s. 8.4.1973), soopelinarttu Int & Nord Ch Karion Rififii (s. 27.5.1973), soopelinarttu Nord Ch Karion Rositta (s. 8.4.1973), soopelinarttu Int & Nord Ch Karion Samantha (s. 21.5.1968, tytär Fin Ch Karion TIffany oli Vuoden Sheltti 1980), soopelinarttu Fin Ch Karion Storm Ballerina (s. 31.7.1967), blue merle narttu Nord Ch Karion Sweetheart (s. 5.7.1974), soopelinarttu Fin Ch Karion Tarantella (s. 6.11.1966) ja soopelinarttu Fin & No Ch Karion Tiara (s. 9.1.1975).

Veikko Niskanen menehtyi vuonna 1975, jonka jälkeen Irma Niskanen jatkoi Karion-kennelin menestyksekästä kasvatustyötä vielä vuosikymmenten ajan. Vuonna 2021 jalostustietokannasta löytyy yli 650 koiraa heidän kennelnimelleen, ja kennel kasvattaa yhä tänä päivänä vaikkakin kennelnimi siirtyi Tiina Niemelle Irman menehtymisen jälkeen.

Kennelin lehtimainoksessa vuonna 1977 Karion kennel kertoi ylpeästi siitä, miten kennelin kasvattaja- ja jalostusluokkia on esitetty Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Israelissa. Karion kennel teki rodun alkuvuosien aikana ehdottomasti arvokkaimman pohjatyön kotimaassamme monien korkealaatuisten tuontikoirien avulla, käyttämällä monia kasvattejaan näyttelyissä saaden rodulle paljon uusia ihailijoita, sekä kasvattaessaan monia huippulaatuisia pentueita.

Aune Rapia perusti kennelinsä From King Village vuonna 1959 Englannista tuoduilla jalostuskoirillaan. Merkittävimmät jalostusurokset olivat Fin Ch Sandmartin from Shiel (s. 11.10.1957, Riverhill Roc x Skylark from Shiel, kasvattaja M. Osborne), BIS-voittaja Tammisaaren näyttelyssä 1960, ja Fin Ch Spruce of Shelert (s. 1962, Gb Ch Spark of Shelert x Shasta of Shelert, kasvattaja B. M. & J. M. Herbert), BIS-voittaja Kouvolassa 1963. Vuonna 1962 Rapia toi Englannista nartun Riverhill Rare Romance (s. 1963, Carousel of Melvaig x Gb Ch Riverhill Rare Gold, kasvattaja P. M. & F. M. Rogers) astutettuna uroksella Gb Ch Trumpeter of Tooneytown. Rapian menestyneimmät kasvatit aikanaan olivat juurikin Rare Romancen pennut Fin Ch From King Village Romantic April ja Fin Ch From King Village Romantic Aurora (s. 12.4.1963). Rapia toimi aikanaan myös Suomen Shetlanninlammaskoira – Finska Shetland Sheepdog ry:n puheenjohtajana.

Eila Kannisto, kennel Of Bell-Ringer, kasvatti shetlanninlammaskoiria 1970-luvun alusta lähtien. Hänen kasvatuksensa perustuu kennel From King Villagen tuonteihin ja kasvatteihin. Heidän yksi kantanartuistaan oli From King Village Ballett’s Caprice (s. 1970, From King Village Romantic Ace x Auroras Ballett From King Village). Kennel kasvatti yhteensä kuusi valiota, joista kaikki olivat soopeleita valkoisin merkein. Heidän ensimmäinen valiokasvattinsa oli Fin Ch Of Bell-Ringer Delilah (s. 31.8.1975, Rodhill Roderick x Balletts Delilah From King Village).

Heini-Leena Ekari aloitti kasvatuksensa vuonna 1964 ja kasvatti ilman kennelnimeä. Hänen ensimmäinen narttunsa oli Ruotsista tuotu Bifrosts Black Precious PearI (s. 1966, Bifrosts Pajas x Bifrosts Titbit). Tämän nartun nimi esiintyy kahden kauniin blue merle -sisaruksen Fin Ch Blueberry (s. 23.5.1973, Int & Nord Ch Karion Blue Demon x Sheti-Margot) ja Bilberry sukutauluissa. Tricolour-narttu Sheti-Margot (s. 26.10.1970, Int & Nord Ch Durnovaria Dark Demon x Sheti-Cinderella​) oli myös Ekarin kasvattama, ja se voitti näyttelyistä yhden sertifikaatin. Bilberry oli emä kauniille blue merle nartulle Fin Ch Bluemareena.

Aulis Heinänen perusti Pirpan-kennelin vuonna 1965, ja hänen ensimmäinen narttunsa oli Karion Nancy-Nelly (s. 1965). Kun rouva Heinäsen mies menehtyi, kasvattamista jatkoi Maila Heinänen. Kennelin kasvateista voidaan mainita sertifikaattivoittajauros Pirpan Hurmuri (soopeli valkoisin merkein, s. 19.2.1973, Fin & Swe Ch Wellswood Wayfarer x Pirpan Elisa).

Eila Paksujalka aloitti shetlanninlammaskoirien kasvattamisen vuonna 1966 kennelnimellä Pirtelön. Kuten myös Karionille, myös Pirtelön kennelille on rekisteröity vuoteen 2021 mennessä yli 600 pentua jalostustietokannan mukaan. Kennelin kantanarttu oli sertifikaattivoittaja Karion Rita-Ratafia (s. 1966, Int & Fin & No Ch Sealodge Stormcock x Int & Nord Ch Francehill Eliza). Narttu tuotti kolme sertifikaattivoittajaa ja kaksi valiojälkeläistä: Fin Ch Pirtelön Sabina ja Fin Ch Pirtelön Big-Boy. Kyseinen narttu kuoli tapaturmaisesti nuorena, joten sitä ei ehditty käyttämään paljoa jalostukseen. Pirtelön kennelin omistama yksi merkittävimmistä aikansa jalostusuroksista oli Fin Ch Pienen Pilven Puuska (soopeli valkoisin merkein, s. 14.7.1973, Karion Ben-Hur x Fin Ch Karion Dark Mara). Muita 1960-1970-lukujen merkittäviä koiria heiltä oli Fin Ch Pirtelön Vicky Lee (s. 30.7.1979, Fin & Swe Ch Loughrigg Pierian Poet x Pirtelön Donna) sekä blue merle uros Fin Ch Pirtleön Blue Titanig (s. 13.7.1982, Fin Ch Old Lady Black Rudolf x Fin Ch Karion Kristall). Suurin osa kennelin kasvattamista valioista on kasvatettu vasta myöhemmin 1980-1990-luvuilla. 

Karin Wiksten, kennel Of Newmoon aloitti kasvatustyönsä Englannista tuodulla nartulla Newmoon of Badgersett (s. 1965, Gb Ch Craygill Nectar x Collette of Badgersett, kasvattaja J. M. Salter). Kasvattajan voitokkain yksilö oli tuontikoira Int & Nord Ch FinW-68 -69 -70 Sumburgh Jolyon (s. 1967, Sumburgh Christmas Cracker x Sumburgh Cherry Blossom), joka muun muassa oli BIS-voittaja Keimolan kansainvälisessä näyttelyssä vuonna 1969. Kennel toi useamman koiran Englannista R. Morewoodin Sumburgh-kennelistä, joista yksi oli jalostukseen käytetty uros Fin Ch Sumburgh Rufus The Red (s. 1970, Gb Ch Sumburgh Little Hercules x Sumburgh Firebird). Kennel kasvatti useita sertifikaattivoittajia sekä yhden valion Fin Ch Of Newmoon Estella (s. 1969, Jimi x Sumburgh Mimosa).

Raija Perälä aloitti kasvatuksen vuonna 1967 kennelnimellä Mistelin, ja kennel on ollut yksi suurimmista rotumme vaikuttajista 2010-luvulle saakka. Kennelillä on vuonna 2021 jalostustietokannan mukaan 869 kasvattia. Perälän ensimmäinen jalostusnarttu oli Fin Ch Karion Storm Diana (s. 1967, Int & Fin & No Ch Sealodge Stormcock x Int & Nord Ch Francehill Eliza). Perälä omisti aikoinaan myös soopelin jalostusuroksen Fin Ch Karion Matadori, jolla oli mm. suuri BIS-voitto Jyväskylän näyttelyssä vuonna 1972, ja kyseisellä uroksella oli ainakin kaksi valiojälkeläistä: jalostusuros Fin Ch Mistelin Mitri ja narttu Fin Ch Mistelin Elinor (emä Fin Ch Karion Storm Diana). Kenneliin tuotiin useita jalostuskoiria Englannista, mainittakoon sen alkuajoilta tuontinarttu Fin Ch Francehill Pegasus (s. 23.1.1974, Gb Ch Jefsfire Freelancer x Gb Ch Francehill Pin Up) ja uros Fin Ch Francehill Buttonhole (s. 8.11.1976, Gb Ch Kyleburn Golden Eagle x Francehill Paraphernalia). Muut Francehill-tuonnit kenneliin olivat Fin Ch Francehill Jenny Wren (s. 5.11.1978), Fin Ch Francehill Megastar (s. 23.3.1984), Fin Ch Francehill Fanciful (s. 7.12.1985) sekä uros Fin Ch Francehill William Tell (s. 7.8.1984), kaikki ansioituneesti muotovalioita. Kennel kasvatti vuosien varrella 21 Suomen muotovaliokasvattia, joista pari tunnetuinta jalostusurosta oli runsaasti 1980–1990-luvuilla jalostuskäytössä olleet Fin Ch Mistelin Musket Soldier (87 pentuetta, 306 pentua) ja Fin Ch Mistelin Bumble Bee (31 pentuetta, 105 pentua).

1970-luvulla menestyksekkäitä Mistelin-kennelin kasvatteja olivat erikoisnäyttelyn voittaja Mistelin Natalia (soopeli valkoisin merkein, s. 13.5.1976, Fin Ch Karion Matadori x Bianca-Sandy), Fin Ch Mistelin Rozinka (soopeli valkoisin merkein, s. 19.5.1976, Fin Ch Pienen Pilven Puuska x Mistelin Shirley), Fin Ch Mistelin Robertin (soopeli valkoisin merkein, s. 19.5.1976, Fin Ch Pienen Pilven Puuska x Mistelin Shirley), Fin Ch Mistelin Tanya (soopeli valkoisin merkein, s. 29.6.1978, Fin Ch Francehill Buttonhole x Fin Ch Francehill Pegasus) sekä sertifikaattivoittaja Mistelin Nicke (soopeli valkoisin merkein, s. 13.5.1976, Fin Ch Karion Matadori x Bianca-Sandy).

1980-luvun alussa Perälä toi Suomeen vuosien 1982 ja 1985 käytetyimmän jalostusuroksen nimeltään Fin Ch Jefsfire Gold Edition (soopeli valkoisin merkein, s. 18.7.1980, Jefsfire Free Edition x Jefsfire Gold Charm). Toinen merkittävä Perälän omistama 1980-luvun jalostusuros oli tuonti Loughrigg Tegwel Harvester (yksi CACIB, soopeli valkoisin merkein, s. 8.9.1980, Gb Ch Loughrigg Kings Minstrel x Loughrigg Sora of Tegwel), joka oli vuosien 1983 ja 1984 käytetyin jalostusuros.

Anni Myllyharju perusti Puksin-kennelin vuonna 1971, ja hänen ensimmäinen narttunsa oli Karion-kennelistä sijoitusnartuksi 8-vuotiaana tullut Int & Nord Ch Francehill Eliza (s. 1964, Gb Ch Antoc Sealodge Spotlight x Francehill Laurel), joka oli tuotu Englannista. Kyseisen nartun pentu Karion Ramona on uroksen Fin Ch Puksin Aamor (tricolour, s. 12.9.1975, Fin & Swe Ch Wellswood Wayfarer x Puksin Bamella) sekä blue merle -narttujen Fin Ch Puksin Anseliina (5.12.1974, Arace x Puksin Xaviera) ja Fin Ch Puksin Sini (s. 27.5.1976, Puksin Blaky x Fin Ch Puksin Anseliina) sukutauluissa.

Kennel Puksin jalostustyö perustuu narttuihin Puksin Xaviera (s. 14.5.1973, Fin & Swe Ch Wellswood Wayfarer x Karion Ramona) sekä Puksin Bamella (soopeli valkoisin merkein, s. 23.7.1974, Fin Ch Pienen Pilven Puuska x Karion Ramona). Kennelin yksi käytetyimmistä jalostusuroksista aikanaan oli Bamellan veli Puksin Blaky, joka jätti jälkeensä kuusi Suomen muotovaliota.

Muita muotovalioita heiltä oli soopeliuros Fin Ch Puksin Aamuruska (s. 15.9.1980, Fin Ch Backängens Salomon x FIn Ch Puksin Suvi), soopelinarttu Fin Ch Puksin Asteri (s. 24.9.1984, Fin Ch Puksin Aamuruska x Puksin Omalia), Fin Ch Puksin Shamaani (s. 31.1.1979, Puksin Blaky x Puksin Katinka), Fin Ch Puksin Suvi (s. 12.6.1979, Puksin Blaky x Puksin Xaviera) ja Fin Ch Puksin Tereina (s. 12.11.1975, Arace x Puksin Xaviera).

Marjatta Takala aloitti kasvatuksen kennelnimellä Pienen Pilven vuonna 1969. Hänen ensimmäinen narttunsa oli Fin Ch Karion Dark Mara (s. 1969, Int & Nord Ch Durnovaria Dark Demon x Int & Nord Ch Francehill Eliza), jonka jalostusarvon kuvattiin olevan erittäin korkeaa luokkaa. Kyseinen narttu tuotti huippuluokan pentueen Suomeen myöhemmin Israeliin myydyn uroksen Israel Ch Karion Ben-Hur (s. 1971, Fin & Swe Ch Wellswood Wayfarer x Int & Fin & Swe Ch FinW-73 Eltsor Playtime) kanssa. Pentueesta kolme soopelia valioitui: Fin Ch Pienen Pilven Punahilkka, Fin Ch Pienen Pilven Pirita ja Fin Ch Pienen Pilven Puuska.

Muita ansioituneita valiokasvatteja kennelistä oli Fin Ch Pienen Pilven Justine (blue merle, s. 11.5.1976, Arace x Pienen Pilven Marlene), Fin Ch Pienen Pilven Wiola (soopeli valkoisin merkein, s. 22.11.1979, Nord Ch Karion Timangi x Pienen Pilven Penni) ja Fin Ch Pienen Pilven Jokeriina (blue merle, s. 31.1.1980, Puksin Blaky x Fin Ch Pienen Pilven Justine).

Siw Kalvia perusti kennel Bridemoor’s:in vuonna 1977 hankkimalla kantanartukseen soopelinartun Aartei’s Devine Dreamer (s. 21.3.1977, Fin Ch Sumburgh The Rufus Redi x Aartei’s Amaranthine). Kyseisen nartun tytär pärjäsi erinomaisesti näyttelyissä, ja oli nimeltään Int & Fin & Swe Ch Bridemoor’s Jasmine Jade (s. 22.5.1983, isä Loughrigg Tegwel Harvester). Uros nimeltään Bridemoor’s Edy Eveningstar (s. 30.10.1981, Baronets Jackson x Bridemoor’s Adelene)​ oli aikanaan Suomen ensimmäinen ja ainoa mustavalkoinen sertifikaattivoittaja. Kennel kasvatti alkuaikoinaan myös kauniin tricolournartun Fin Ch Bridemoor’s Oriental Pearl (s. 13.9.1984, Blackthrone of Shemaur x Int & Fin & Swe Ch Bridemoor’s Jasmine Jade). Bridemoor’s kasvattaa yhä vuonna 2021 shetlanninlammaskoiria ansioituneesti, ja kennelillä on vuosien varrelta useampi kansainvälinen valio, toistakymmentä Suomen muotovaliota ja monta sertifikaattivoittajaa.

Päivi Eerola oli yksi tärkeimmistä kasvattajistamme 1990-luvun puoliväliin saakka, jolloin hän kasvatti viimeisen pentueensa. Hän kasvatti kennelnimellä Doing, ja osti ensimmäisen shetlanninlammaskoiransa vuonna 1970 ja aloitti kasvattamisen 1970-luvun aikana. Vuonna 1979 hän toi Englannista soopelinartun Int & Nord Ch Jefsfire Honey (s. 21.6.1978, Gb Ch Jefsfire Freelancer x Jefsfire Gold Charm), jolla oli aikanaan suurta jalostuksellista merkitystä, sillä ”Honey” jätti kaksi erinomaista valiojälkeläistä: soopelinarttu Fin Ch Doing Gling-Gling (s. 3.11.1979, isä Int & Nord Ch NordW-81 Ingleside Copper Image) ja tricolour uros Fin Ch Doing The Treasure (s. 18.10.1982, isä Int & Nord Ch NordW-79 -80 Rhinog The Guardian).

Vuonna 1981 Eerola toi Ruotsista soopelinartun Nord Ch Moorwood Gleaming Belle (s. 17.12.1980, Int & Nord Ch Shelfrect Stroller x Swe Ch Moorwood Petula Gold), joka oli aikanaan oikein hyvä jalostusnarttu ja jonka viisi jälkeläistä sai muotovaliotittelin. Kaksi näistä oli myös kansainvälisiä muotovalioita: soopeliuros Int & Nord & Dk Ch NordW-85 Doing Magic Move (Vuoden Sheltti 1983, ryhmävoittaja Kuopiossa 1985, s. 24.8.1983, isä Int & Nord Ch NordW-81 Ingleside Copper Image) ja pentuesisarus soopelinarttu Int & Nord Ch Doing More Fantasy (Vuoden Sheltti 1985). Magic Move oli ensimmäinen suomalainen shetlanninlammaskoira, joka saavutti Pohjoismaiden Voittaja-tittelin.

Muita ansioituneita Doing-kasvatteja 1980-luvulla olivat soopeliurokset Fin Ch Doing Date Daddy (s. 27.3.1979), Fin & No Ch Doing Very Well (s. 23.10.1984), Fin Ch Doing Little by Little (s. 11.12.1985), Fin Ch Doing Look of Future (s. 11.12.1985), soopelinarttu Fin & No Ch Doing Cream Dream (s. 17.8.1985) ja sertifikaattivoittaja soopelinarttu Doing Life Like Dance (s. 11.12.1985). Kennelin kasvatus pohjautui lähinnä ruotsalaisiin Moorwood-kennelin koiriin. Ei toki myöskään saa unohtaa mainita sitä, että Päivi Eerola oli ensimmäinen shetlanninlammaskoirakasvattaja, joka sai tunnustuksena ansiokkaasta kasvatustyöstään Vuolasvirta-palkinnon vuonna 1986.

Nurkkalan kennel (kasvattaja Aino Numminen) aloitti kasvatuksen vuonna 1967 nartulla Fin Ch Karion Storm Balleriina, joka oli ensimmäisen erikoisnäyttelyn rotunsa paras koira, ja se oli myös Kokkolan näyttelyssä BIS-voittaja. Sen tytär Fin Ch Nurkkalan Bambina ja tämän nartun tytär Fin Ch Juuliska ovat molemmat muotovalioita.

Marjakorven kennelin (kasvattaja Marja Bäckman) ensimmäinen shetlanninlammaskoira oli vuonna 1972 syntynyt Fin Ch Karion Karina, jonka tytär oli Fin Ch Marjakorven Carmen. Carmen jätti jälkeensä tyttären Fin Ch Marjakorven Tosca. Kennelissä oli ansioituneesti kolme polvea tricoloureita muotovalionarttuja.

Old Lady aloitti kasvatuksen (kasvattaja Elsa Linnainmaa) tricolourilla kantanartullaan Lilibeth ​(s. 24.7.1975, Fin Ch FinW-77 Tumblebays Trigger x Bilberry). Tämän nartun soopeli narttupentu Bebina (s. 22.9.1977, isä Fin & Swe Ch Loughrigg Pierian Poet) oli jalostuskäytössä kahdeksan pentueen verran, yhteensä 40 pentua ja synnytti viimeisen pentueensa 9 vuoden ja 2 kuukauden iässä. Vuonna 1981 syntyneet kaksi tricolourveljestä valioituivat: Fin Ch Old Lady Black Rudolf ja Fin Ch Old Lady Captain Kid (s. 16.6.1981, Karion Rising Star x Bebina).

Merihill aloitti kasvatuksensa (kasvattaja Meri Lönnqvist) vuonna 1969 syntyneellä nartulla Fin Ch Of Newmoon Estella. Tämä jätti kaksi valiokasvattia: Fin Ch Merihill Amigo ja Fin Ch Merihill Kasandra (s. 19.6.1974, isä Fin Ch Sumburgh Rufus The Red). Kennel toi useita koiria Ruotsista Suomeen jalostuskäyttöön.

Muita merkittäviä rotumme kasvattajia, jotka aloittivat kasvatuksen vuosien 1974-1985 välisenä aikana ja joiden kasvatus on jo päättynyt, olivat Ritva ja Antti Kättylä (kennel Snakehill’s), Kerttu ja Kauko Myöhänen (kennel Pienenkorven), Leena Virtanen (kennel Lairdholm), Aino Hyvönen (kennel Ulvinsalon), Mirja Kukkamäki (kennel Tuulikukan), Helena Tuomi (kennel Riishill’s), Satu Savolainen (kennel Shezadun), Anne Kinnari (kennel Of Fair Wind) ja Marja Karonen (kennel Kamajakin).

Suomessa oli aluksi kaksi yhdistystä shetlanninlammaskoirille, Porissa perustettu Suomen Shelttiyhdistys ry sekä Helsingissä perustettu Suomen Shetlanninlammaskoira – Finska Shetland Sheepdog r.y. Porissa perustettu yhdistys piti perustavan kokouksen 17.8.1967 ja sitä johtivat Irma ja Veikko Niskanen (kennel Karion). Helsingissä sijaitseva yhdistys perustettiin 14.2.1966 ja sen johdossa oli pitkään Aune Rapia (kennel From King Village). Suomen Shelttiyhdistys ry julkaisi jäsenlehteä nimellä ”Sheltti pähkinänkuoressa” neljä kertaa vuodessa, sekä Suomen Shetlanninlammaskoira ry taasen julkaisi lehteään nimellä ”Sheltie” 3-5 kertaa vuodessa.
​
Nykyinen yhdistys Shetlanninlammaskoirat – Shetland Sheepdogs ry perustettiin pitkien, jopa kymmenen vuotta kestäneiden neuvotteluiden jälkeen, sillä yhdistykset eivät meinanneet päästä molempia tyydyttäviin ratkaisuihin. Perustuspäiväksi tuli 25.8.1984, ja ensimmäinen puheenjohtaja oli entisen Suomen Shetlanninlammaskoira – Finska Shetland Sheepdog ry:n puhteenjohtaja Matti Kalvia ja sihteeriksi valittiin entisen Suomen Shelttiyhdistys ry:n puheenjohtaja Raija Perälä. Vuodesta 1985 alkaen alettiin julkaista nykyistä ”Sheltit” -jäsenlehteä neljästi vuodessa. Vanhat yhdistykset jäivät nykyisen yhdistyksen alaosastoiksi (nykyinen Etelä-Suomen Sheltit ry sekä Lännen Shelttiyhdistys ry).

Kuva 15. ​Suomen Shelttiyhdistys ry:n järjestämä ensimmäinen erikoisnäyttely Porissa. Tuomarina toimi Hans Lehtinen. Rotunsa paras oli narttu Fin Ch Karion Storm Ballerina. Kuva: ​Shelttiyhdistys ry Käsikirja 1977, kuvaajaa ei mainittu.

Tässäpä oli siis kerrottuna suomalaisten shetlanninlammaskoirien varhaishistoriasta 1950-luvulta alkaen 1980-luvun alkupuolelle. Välillä ehkä pintaraapaistiin myös hieman pidemmälle, mutta pyrin artikkelissani pitäytymään rodun varhaishistoriassa kotimaassamme. Rodun kehitys 1980-luvun puolestavälistä eteenpäin aina 2000-luvun alkuun on myös varmasti pitkä ja omanlainen tarinansa, sillä rotu sai niihin aikoihin monia uusia innokkaita kasvattajia piireihinsä, sekä kaksi yhdistystä oli vihdoinkin yhdistetty nykyiseksi yhdeksi yhdistykseksemme. Ehkä saamme vielä lukea niistäkin vuosikymmenistä ja sen aikakauden arvokkaista kasvattajista, jotka lähtivät työstämään rotua eteenpäin omalla vakiintuneella kannallamme. Kuten tästäkin artikkelista saatoitte huomata, tuontikoirat ovat jo alusta alkaen olleet suuri ja tärkeä osa rotumme Suomen historiaa, ja ne ovat jatkossakin tärkeitä ylläpitääksemme rodumme geenipoolin monimuotoisuutta.

Eerola, Päivi. Shetlanninlammaskoira Suomessa vuodesta 1951. Shetlanninlammaskoirat – Shetland Sheepdogs ry Käsikirja 1987. Kustantaja: Painojukka. Sivut 24-32.

Shetlanninlammaskoirat – Shetland Sheepdogs ry. Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-2017 & Jalostuksen tavoiteohjelma 2018-2022. Kappaleet ”Rodun tausta” ja ”Järjestöorganisaatio ja sen historia”.

Suomen Kennelliitto 2021. KoiraNet jalostustietojärjestelmä. Käytetty sukutaulujen ja koirien lisätietojen hakuun.

Suomen Shelttiyhdistys ry. Käsikirja 1977. Suomalaisen sheltin historia pähkinänkuoressa. Kustantaja: Yhdyspankki. Sivut 34-37.