Shelttien värigenetiikka

Sallitut väriyhdistelmät (risteytystaulukot)

Shetlanninlammaskoirien rotumääritelmässä on viisi hyväksyttyä väriä: soopeli, tricolour, blue merle, bimerle ja mustavalkoinen. Myös musta punaruskein merkein on hyväksytty väri, mutta väri on kadonnut rodustamme jo vuosikymmeniä sitten. Yksi harvinaisista black & tan-shelteistä oli Tango of Houghton Hill, joka oli syntynyt vuonna 1926.

Merkittävimmät värialleelit shetlanninlammaskoirilla

Jokainen yksilö kantaa kahta kopiota kustakin alleelista, sillä soluista pääosa on diploideja (solu, jossa on kaksinkertainen kromosomisto). Erilaiset alleelit (vastingeeni, lokuksessa voi olla vain yksi alleeli) ja alleeliyhdistelmät johtavat erilaisiin genotyyppeihin (yksilön perimä), ja mahdollisesti myös fenotyyppeihin (yksilön ilmiasu). Shetlanninlammaskoirilla on kaksi merkittävää värilokusta, jotka tuovat koiralle sen tyypillisen ”pohjavärin”:

A-lokus
Ay = soopeli, dominoiva
at = tricolour, resessiivinen
a = bi-värinen, resessiivinen.

M-lokus
M = merle, dominoiva
m = ei-merle, resessiivinen.

Sallitut värit	Englanniksi	Genetiikka	Rotumääritelmässä
Soopeli, soopeli valkoisin merkein	Sable, Sable & white, Shaded sable & white	Ay/Ay m/m Ay/at m/m Ay/a m/m	Puhdas tai erivivahteinen soopeli, kaikki sävyt vaaleasta kullasta syvään mahonginväriin. Värin tulee olla syvä. Sudenväri ja harmaa ovat virheitä.
Tricolour	Tricolour	at/at m/m at/a m/m	Syvä musta rungossa. Syvät punaruskeat merkit toivottuja.
Blue merle	Blue Merle	at/at m/M at/a m/M	Puhdas hopeansininen, jossa mustia laikkuja ja mustaa marmorointia. Syvät punaruskeat merkit toivottuja, mutta niiden puuttuminen ei ole virhe. Suuret mustat läiskät ja liuskekiven tai ruosteen sävy peitin- tai aluskarvassa ovat vakavia virheitä. Yleissävyn tulee olla sininen.
Bimerle	Bi blue, Bi-merle	a/a m/M	Sama kuin blue merlellä.
Mustavalkoinen	Black & white, Bi-black	a/a m/m	Myös hyväksyttävä väri.

Shetlanninlammaskoirien genotyypit ja fenotyypit

Ay/Ay m/m = Soopeli, myös dominanttisoopeli
Ay/at m/m = Tricolour-tekijäinen soopeli, myös tummasoopeli
Ay/a m/m = Bi-tekijäinen soopeli, myös tummasoopeli

Erilaiset soopelit voivat olla fenotyypiltään hyvin samankaltaisia, eikä tri- tai bi-kantajuutta pysty aina kertomaan suoraan koiran ilmiasusta.

Dominanttisoopeli Ay/Ay sekä tummasoopeli Ay/at tai Ay/a

at/at m/m = Tricolour, kantaa kahta tri-alleelia
at/a m/m = Tricolour, joka kantaa yhtä bi-tekijää, voi ilmentää normaalia pienempiä tan-merkkejä tai olla fenotyypiltään kuten at/at
a/a m/m = Mustavalkoinen, ei tan-merkkejä

Tricolour at/at m/m, bi-kantaja at/a m/m sekä mustavalkoinen a/a m/m

at/at m/M = Blue merle, kantaa kahta tri-alleelia
at/a m/M = Blue merle, joka kantaa yhtä bi-tekijää, voi ilmentää normaalia pienempiä tan-merkkejä tai olla fenotyypiltään kuten at/at
a/a m/M = Bimerle, ei tan-merkkejä

Blue merle at/at m/M, bi-kantaja at/a m/M sekä bimerle a/a m/M

Valkoiset merkit shetlanninlammaskoirilla

Rotumääritelmän mukaan: ”Valkoiset merkit ovat toivottuja, mutta niiden puuttumista ei katsota virheeksi. Valkoista voi esiintyä (paitsi mustalla punaruskein merkein) otsapiirtona, kauluksessa, rinnassa, raajoissa ja hännän päässä. Rungossa ei saa olla valkoisia läiskiä.”

Valkoiset merkit shetlanninlammaskoiran turkissa määrää S-lokuksen kaksi mahdollista alleelia:

S-lokus
S = koiralla ei yhtään tai hyvin vähän valkoista
sp = koira on valkoisen kirjava, ”piebald”.

Muiden mahdollisten alleeleiden olemassaoloa ei ole vielä pystytty todistamaan. Monet S-lokukselta testatut shetlanninlammaskoirat ovatkin useimmiten joko S/S tai S/Sp. Se, että onko yksilöllä ”valkotekijää” vai ei, voi olla mahdotonta kertoa pelkästään koiran ilmiasusta. On kuitenkin mahdollista, että shetlanninlammaskoira joka ilmentää normaalia suurempaa määrää valkoista turkissaan, on sp-alleelin kantaja. Hyvin valkovoittoinen shetlanninlammaskoira on mitä luultavimmin homotsygootti sp/sp, mikäli mahdollisuus ”tuplamerleen” on voitu eliminoida geenitestillä.

Vaikka muiden alleelien olemassaolosta ei voida olla varmoja, monien paimenkoirien tyypillinen ”irish spotting” uskotaan kuitenkin olevan oma alleelinsa ”si”. Tämä kuviointi tuo tyypilliset valkoiset merkit paimenkoiralle: valkoista päässä, kaulassa, eturinnassa, vatsassa sekä tassuissa/koko raajoissa. Jos geenitesti olisi saatavissa, voisimme uskoa, että suurin osa shetlanninlammaskoirista omaa ”si” alleelin genomissaan. Koska geenitestiä ei ole pystytty kehittämään, on allaoleva taulukko tehty geenitestitulosten perusteella, jossa shetlanninlammaskoirien S-lokusta on testattu.

Allaolevissa esimerkeissä on tricolour-värinen koira, mutta S-lokus toimii samalla tavalla esimerkiksi soopelin tai merlen yksilön suhteen.

Valkoisen määrä	Mahdollinen genetiikka	Sallittu määrä valkoista?
	S/S (S/sp)	✔️
	S/S S/sp	✔️
	S/S S/sp	✔️
	S/S S/sp	✔️
	(S/S) S/sp	❌ Valkoinen ulottuu liian pitkälle lapojen yli
	(S/S) S/sp	❌ Rungossa valkoinen läiskä - periytyvyys ei tiedossa?
	sp/sp	❌ Valkovoittoinen
	sp/sp	❌ "Colour headed white" - valkovoittoinen

Merleväritys shetlanninlammaskoirilla

Entäs sitten merle? Klikkaa allaolevasta painikkeesta lukeaksesi lisää merlealleelien ihmeellisestä maailmasta!

Ihmeellinen merle - merlealleelit Mc-Mh

Tikkaus, "ticking" shetlanninlammaskoirilla

Shetlanninlammaskoirilla tavataan myös tikkausta, ”ticking”, jolle ei ole vielä löydetty kuitenkaan geenitestiä. Se on paikannettu kromosomiin 38, mutta tarkkaa geenin sijaintia ei ole vielä löydetty. Uskotaan, että se on T-lokuksessa eri T:n alleelien aiheuttama ilmiasu, jota ei saa sekoittaa T-lokustestiin luonnontöpöhäntäisille koirille, jolla ei ole tekemistä värilokusten kanssa. Rodussamme voi tavata yksilöitä, joilla on turkkinsa valkoisissa osissa turkin päävärin omaavaa ”tikkausta” eli pieniä läiskiä. Tikkaus ilmenee yleensä vasta koiran kasvaessa, ja koira syntyy ns. tavanomaisin valkoisin merkein. Tikkaus on sallittu, ja sitä ei ole kielletty erikseen rotumääritelmässä.

Tikkausta ei esiinny shetlanninlammaskoirilla niin voimakkaana kuten esimerkiksi englanninsettereillä, vaan rajoittuu kaikissa tapauksissa lähinnä hyvin vähäiseen tikkaukseen verrattuna muihin tikattuihin rotuihin. Merle-väritystä ei saa sekoittaa tikkaukseen, ja merle-väritys on syntymästä asti näkyvillä ja vain tikkaus kehittyy vasta pennun kasvaessa isommaksi. Tikkauksesta tarvitaan vielä lisää tutkimustietoa, ennen kuin siitä ja sen oikeasta periytymisestä voidaan tehdä johtopäätöksiä. Sen ollaan kuitenkin huomattu olevan mahdollisesti dominoivasti periytyvä ominaisuus.

Tikkauksen määrä	Genetiikka	Selite
	t/t	Ei tikkausta
	T/t	Tikattu, mutta mahdollisesti hyvin vähäisesti, heterotsygootti joka kantaa ei-tikkausta
	T/T	Tikattu, selkeitä värillisiä läiskiä yksilön valkoisissa osissa, lähinnä raajoissa ja naamassa